AN OPEN LETTER TO MY FRIENDS

| THOUGHTS |

 

19th of October 2016 written by Saskia

 

  scroll down for english version

 

 

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan ajattelemaan miten haluan elämääni pysyviä, kestäviä asioita; merkityksellisiä kestäviä ystävyyssuhteita, mielekkään työn, jossa voin kehittyä, rakkauden joka kestää ja harrastuksia, jotka tuovat elämääni iloa. Monesti omassa elämässäni olen tuntenut syyllisyyttä tavastani elää; jatkuvaa matkustusta ja muuttamista, joka edellyttää monia hyvästejä ja ihmisten jättämistä taakseen. Eikä se tunnu yhtään sen helpommalta mitä useammin tilanteessa olen. Joskus mietin miksi haluan elää elämääni, ollen aina se joka lähtee. Onko se todellakin kaiken sen jännityksen sekä palavan intohimon matkustusta kohtaan, arvoista ?

 

Hiljaittain tajusin kuitenkin etten ole menettänyt mitään, olen vain voittanut. Välimatka on saanut minut arvostamaan ystävyyssuhteita huomattavasti enemmän; olen ymmärtänyt kuka on oikeasti todellinen ystävä ja kuka ei. Ei olla enää ystäviä vain, koska ollaan samassa ympäristössä ja elämäntilanteessa.

 

Kaukana rakkaista asuminen edellyttää panostusta, mutta se on panostus jonka haluaa tehdä koska välittää. Jos yhteys katoaa ehkä ystävyys ei ollut koskaan niin vahvalla tasolla mitä kuvittelit. Joidenkin kanssa olen jopa lähentynyt huomattavasti välimatkan takia. “Sielunkumppanius” on asia johon tahdon ainakin minä uskoa.

 

Kun olet kaukana ymmärrät, että ystävyys ei ole sitä että on fyysisesti läsnä. Ystävyys on sitä, että osoittaa, että toisen asiat kiinnostaa ja välittää. Matkustaminen on avartanut maailmaani niin paljon, olen luonut mielettömän verkon ihmisiä “ympärilleni” ympäri maailmaa. Ne, jotka ovat vieläkin elämässäni olen ihan äärimmäisen kiitollinen vaikka en sitä ehkä aina tarpeeksi osoitakaan ja ne, jotka ovat matkassa jääneet saavat oloni tuntemaan kaihoisaksi, mutta ainakin hyvät kokemukset ja muistot ovat tallella.

 

Vasta tänään tajusin miten onnekas oikeastaan olenkaan eikä minun tarvitse murehtia siitä etten “rakentaisi” mitään matkustamisen takia. Tiedän, että minulla on elämässäni ne tärkeät, joiden kotiin olen aina tervetullut ja jotka halaavat, kun sitä tarvitsen.

 img_1648       img_0230          img_0078          img_0068

// The older I get the more I start to think how I want long lasting things in my life; friendships that last with people that matter, a job that I like and that I get excited about, a love that lasts and hobbies that bring joy to my life. Theres times when I have been feeling guilty about so much travel, having to leave people behind over and over again. It doesn't get easier no matter how many times you do it. And at times I wonder why do I wanna live my life moving around, constantly saying goodbyes. Is it really worth the thrill and excitement of my passion of travelling ?

 

Until today I realised I haven't lost anything, I have only gained. Distance makes you appreciate friendship so much more and you understand who are the ones that are there for you. Because you are removed from the same circumstances and environment, you are no longer bind to each other just because of this. You are no longer friends, partners or lovers just because of this.

 

Living far from a friend requires effort, but if you care you do it because they have a piece of your heart and you don’t want the connection to fade away. And if it does , maybe you two weren’t truly on the same wavelength. With some I have actually grown closer because of the distance. “Soulmates” take it or leave it, but that is what I like to call them.

 

You realise being a friend is not being physically present, its being there for conversation, listening and showing that you care. So if anything, through my traveling I have created a net of amazing diversity of people so close to my heart all scattered around the globe. The ones that sticked I am thankful for and the ones that I no longer talk to make me nostalgic and kind of sad but, at least we shared some great times together.

 

And it wasn't until today that I realised that I am so lucky and I don't need to worry about not “building” anything because of traveling. I already know I have this big multicultural squad of mine to welcome me to their home and give me a hug if I need it.

 

Love,

 

Sas

 

4 Comments on “

AN OPEN LETTER TO MY FRIENDS

  1. Olá. Vi o post e achei um belo texto. Por vezes também me sinto dessa maneira. O teu Tio Tó-Zé, de Caldas da Rainha, Portugal

Leave a Reply

Your email address will not be published.