Author: Saskia

REISSUJUTTUJA

Three Weeks later

Huhhuh, miten upea fiilis! Reissusta on nyt tosiaan kolme ensimmäistä viikkoa takana. Yritän tiivistää matkan ajatukset ja kuvaukset kolmeen eri osaan eli kolmeen maahan, joissa olemme ehtineet köydä: Vietnam, Kambodza ja Thaimaa. Työt loppuivat juuuri sopivasti viikkoa ennen matkan alkua ja minulla oli hyvin aikaa nähdä kavereita ja valmistautua reissua varten. Fiilikset ennen matkaa olivat jokseenkin sekavat, mutta kuitenkin erittäin hyvät. Minulla ei varsinaisesti ollut muita odotuksia matkalta, kuin uudet kokemukset ja erittäin suuri määrä lämpöä ja aurinkoa. Joten mennäänpäs suoraan asiaan ja ensimmäiseen kohteeseen:

 

 

Vietnam

Ho Chi Minh City

Lennettiin Henkan kanssa 29.1. ensimmäiseen kohteeseemme eli Ho Chi Minh Cityyn. Kommunistijohtajan Ho Chi Minhin mukaan uudelleennimetty kaupunki tunnetaan myös Saigonina – kaupungista käytetään yleisesti myös lyhennettä HCMC. HCMC on Vietnamin suurin kaupunki ja sijaitsee maan eteläosassa.

 

Lentomme oli Moskovan kautta ja kokonaisiudessaan kesto oli noin 13 tuntia.
Astuessamme ulos lentokentän ovista vastassamme oli Suomen väkiluvun verran porukkaa. Puserrettuamme tungoksen läpi, pääsimme kuitenkin Uberimme kyytiin ja matka jatkui kohti district 1:a ja varaamaamme airbnb- asuntoa.

 

Saimme hyvin käännettyä rytmit heti ensimmäisenä päivänä ja suuntasimme seuraavana aamuna Vietnamin sotaa käsittelevään museoon, jota oli netissäkin hehkutettu parhaimmaksi nähtävyydeksi HCMC:ssä. Ja KYLLÄ, museo on ehdottomasti paikka, johon Saigoniin matkaavan on pistäydyttävä. Raaka, kaunistelematon kuvamateriaali ei voi muuta kuin herättää tunteita. Voin sanoa, että yksi koko matkamme kohokohtia.

 

Olimme lukeneet, että Ho Chi Minh Cityn liikenne ei ole vain ruuhainen- se on kaoottinen. Tosin meidän vierailumme ajoittui Kiinalaisen uudenvuoden tienoille, joten liikenne oli jopa yllättävänkin rauhallinen. Siitä huolimatta saimme ensimmäiset maistiaiset Aasialaisista ajotyyleistä: hallittu kaaos ja yhden skootterin kyydissä parhaimmillaan koko perhe!
HCMC: ssä olimme kaksi yötä ja kaupungissa käppäilyn jälkeen halusimme seuraavaksi siirtyä siihen ympäristöön, minkä takia olimme Kaakkois-Aasiaan lähteneetkin eli biitsille.

 

 

Phu Quoc

Lento Saigonista Phu Quokin saarelle kesti noin tunnin verran. Olimme lukeneet, että Phu Quoc oli Vietnamin parhaita paikkoja, jos kaipasi todellista rantaparatiisia. Kaakkois-Aasialaiselle tyylille uskollisesti lento oli tunnin verran myöhässä ja lentoajan informaatio jokseenkin sekavaa, mutta perille päästiin. Ensimmäiset neljä yötä olimme hostellissa, josta otimme yksityishuoneen. Huonounisena ja meteliin helposti heräävänä minua kuitenkin häiritsi viereisen vessan ovien kolina ja hostellin asukkaiden surkeaakin pahemmat karaoke-esitykset yläkerrassa. Olimme hostellissa kuitenkin neljä yötä, jonka jälkeen vaihdoimme airbnb- asuntoon, jossa sain nukuttua hieman paremmin koko yön kiljuvasta kukosta huolimatta.

 

Phu Quocilla pari ensimmäistä päivää oli pilvisiä, joten keksimme auringonpalvomisen sijaan muuta tekemistä. Otimme taksin pippuri- ja mehiläisfarmeille saaren keskiosaan, jotka osoittautuivat erittäin positiivisiksi kokemuksiksi. Erityisesti mehiläisfarmi oli yksi koko matkamme parhaista kokemuksista. Suosittelen!

 

Otimme hostellin kautta myös snorklaus- ja saariretken, joka osoittautui myös todella hyväksi korkeasta hinnasta huolimatta: turkoosia vettä ja aurinkoa niin paljon, että vaaleat suomi-ihomme saivat kauniin kirkkaanpunaisen värin kantaakseen. Kirkkaissa vesissä snorklailu oli ihanaa ja antoi esimakua minulle sukeltamisesta ja hengittämisestä veden alla, sillä olin kovasti sitä halunnut reissun aikana koittaa. Sukeltamista ei tosin ole vielä tapahtunut, mutta ehkä uskaltauduin vielä!

 

Valitettavasti me molemmat saimme Vietnamissa vatsataudit, joten pari päivää meni molemmillla vessan ja vuoteen omina. Vietnamissa olimme yhteensä noin viikon verran, jonka jälkeen olimme valmiita siirtymään seuraavaan kohteeseen.

 

Ajatukset maasta oli sekä hyviä, että huonoja: sää olisi voinut olla parempi ja ruoka oli todellinen pettymys, sillä ne olivat mauttomia ka mitäänsanomattomia. Saimme kuitenkin nautittua ensimmäiset auringonpaistattelut ja meriuimiset, joiden takia olimme reissuun lähteneetkin.

 

Henkalla oli koko Aasian reissuun varattu aikaa vain kolme viikkoa, joten viikon jälkeen oli aika vaihtaa maata, jotta näkisimme muitakin maita.

 

Voisin ehkä palata joskus Vietnamiin uudelleen, vaikka minulla jäikin maasta hieman negatiiviset muistikuvat loputtoman roskaisuuden, ruuan ja paikallisten englannin taidottomuuden takia. Näimme tosin vain kaksi paikkaa Vietnamista, joten todellista kuvaa maasta ei varmasti ehtinytkään muodostua. Viikossa tuskin ehtiikään paneutua mihinkään maahan kovin syvästi.

THE PURSUIT OF PERFECTION

| THOUGHTS |

 

14th of October 2016 written by Saskia

  scroll down for english version

 

Pyrin aina yksilönä parempaan ja olemaan parempi. Media on täynnä vinkkejä miten parantaa ulkonäköä, suhteita, uraa ja elämää kokonaisuudessaan. Useimmat meistä pyrkivät aina parempaan, koska jos et kehity jatkuvasti mitä oikein ylipäätään teet ? Sinulta puuttuu intohimo ja kunnianhimo jos et pyri jatkuvaan kehitykseen. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä koko ajatusmalli on toisinaan melko kuluttava ?

 

Tunnet syyllisyyttä asioista , joilla ei ole edes merkitystä; että “tuhlasit” juuri kaksi tuntia Netflixin parissa, että söit donitsin joka ei tosiaan paranna ulkoista olemustasi. Tämä ei tunnu olevan ongelma vain naisille vaan myös miesten keskuudessa, jossa siitä ehkä useammin vaietaan. Meidän sukupolvemme on opetettu suuntaamaan jatkuvasti eteenpäin, koska sehän on elämää; lisää kokemuksia, lisää saavutuksia, lisää kauneutta ja että elää kateutta herättävää elämää. Mahdollisuuksia on niin paljon, että on hankalampi löytää nautintoa ja iloa enää yksinkertaisista asioista. Mitä tapahtui asioiden tekemiselle puhtaasta ilosta ilman syyllisyyttä siitä ettei se ole niin “hyödyllistä” ?

 

Kaikki pitää dokumentoida sosiaaliseen mediaan ja näyttää mitä kukin tekee ja saavuttaa päivittäin. Tuntuu, että modernissa teknologisoituneessa maailmassa on yhä vaikeampi elää hetkessä. Ihmiset ovat fiksaantuneet kertomaan kaikille kaikki tekemiset ja esittelemään elämäänsä sosiaalisen median kautta. Ja näin minä kirjoitan fiiliksistani blogiini sen sijaan, että juttelisin kaverille. Melko ironista.

 

Kysymykseni kuuluukin; miten löytää tasapaino tyytyväisyyden ja nautinnollisen elämän, jossa kehitys ja saavutukset tapahtuvat tarpeellisella tahdilla ilman liiallista stressiä siitä, että pitää aina olla suorittamassa, kokemassa, näkemässä ja saavuttamassa ? Jakakaahan ajatuksia.

dsc_1921

As an individual I always strive to be better. Media overflows with tips and tricks how to improve your looks, your relationships, your career, your life. Most of us are always looking to improve, because if you're not improving what are you doing ? You lack of passion and ambition if you're not always improving. Am I the only one who thinks this is so exhausting sometimes ?

 

You feel guilty for things that down even matter; the fact that you just “waisted” two hours watching Netflix, the fact that you ate a donut because it definitely doesn´t improve your figure. I feel like this is not a problem only for women but also for men who tend to silent about the pressure of having to be on a constant improvement. Our generation is taught to always keep moving forward because thats living; experiencing more, achieving more, being more beautiful, polished and having a more enviable life. We have so many opportunities that it gets harder to enjoy and cherish the simple things. What happened to doing things just for the joy of it without feeling guilty ?

 

Everything needs to documented in social media and show everyone that you are doing and achieving. I feel like the with the modernised technology world it is sometimes harder to live in the moment. People are fixated to tell everything their doing to everyone through and showing off their lives. And here I am writing about this to my blog instead of talking to a friend. Quite ironic.

 

My question is how to find a balance with being content and enjoying your life with a natural improvement curve without getting overly stressed out with always having to be achieving and improving yourself ? Please share your thoughts.

7 RUOKAA HEHKUVAAN IHOON

| BEAUTY FOOD |

 

12th of November 2016 written by Saskia

 

Ruoka, jota syömme vaikuttaa ehdottomasti ihoon ja ulkoiseen olemukseemme. Prossessoitu, sokerinen ja suolainen ruoka saa kehon turpoamaan ja ihon väsähtämään. Tässä minun seitsemän vinkkiä hehkuvampaan ihoon, jonka olen huomannut päivittäisessä käytössä vaikuttavan huomattavasti ihon hehkuun.

 

     1.Porkkanat

  • Siis voisin kutsua itseäni ihan porkkana-addiktiksi. Porkkanoita on aina oltava jääkaapissa ja syönkin 1-2 joka päivä, jonka olen huomannut vaikuttavan suotuisasti ihon sävyyn.

    2. Pinaatti

  • Pinaatti sisältää runsaasti rautaa ja C-vitamiinia, jotka ovat erinomaisia kehon puhdistajia ja runsas pinaatin käyttö edistää myös ihon paranemista.

    3. Sitruuna

  • Puristan aamuisin sitruunaa joko tuoreena tai valmiina mehuna veden joukkoon ja ehkä kuvittelen, mutta olen huomannut sen vaikuttavan ihon kirkkauteen ja ehkäisevän sameutta. Tämä on loisto kikka jos on unet jäänyt vähäiselle edellisenä yönä !

img_2376

4. Hampunsiemenet

  • Kaikki siemenet, mutta erityisesti hampunsiemenien olen huomannut vaikuttavat kosteuttavasti ihoon. Vähän niinkuin sisäinen kosteusvoide 🙂 Hampunsiemenet ovat luonnon ainoa proteiininlähde, joka sisältää proteiinia samanlaisessa muodossa kuin liha. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta näin olen lukenut monesta artikkelista. Erinomainen siis kasvissyöjille !

5. Spirulina

  • Itse olen aivan rakastunut spirulinaan vaikka se kaamealta maistuukin. Tablettimuodossa itselläni menee parhaiten, mutta tätä voi ostaa myös jauheena ja sekoittaa smoothien joukkoon. Vaikuttaa ruskettavasti ihon sävyyn ja tasoittaa ihoa. Antaa myös niin paljon energiaa ettei kahvia välttämättä edes tarvitse.

spirulina-in-tablet-and-powder-form

6. Matcha tee

  • Siis tämä on uusin villitykseni, ja olen ihan hurahtanut matchaan ! Ensimmäisellä kerralla kun tätä maistoin ajattelin, että maku oli jotain aivan kaamea. Siis sellainen kalamainen kuuma neste. Mutta ajan myötä ja oikein nauttituna tähän hurahtaa, varoitan. Olen alkanut juoda matchaa kahvin sijaan, koska halusin eroon kahvikoukustani ja olen nyt huomannut parin viikon juomisen jälkeen myös ihon voivan paremmin.

7. Marjat

  • Marjat ja erityisesti tummat marjat kuten mustikat, mustaherukat etc. Täällä Kanadassa marjat ovat niin huikean kalliita etten ole niitä juurikaan ostanut ja tuntuu, että ihoni ja kehoni oikein halajaa niitä. Toivottavasti on sitten jouluna Suomeen tullessani kaikkien pöydät täynnä marjoja mulle 😉

// This is my favourite foods to eat for a better skin that I consume on a daily basis;

  1. Carrots
  2. Spinach
  3. Lemons
  4. Hemp seeds
  5. Spirulina
  6. Matcha green tea
  7. Dark berries

Love, Sas xx

 

5 ÖLJYÄ IHONHOITOON

 

 

| BEAUTY |

 

2nd of November 2016 written by Saskia

 

 

Suosin ihonhoidossani paljon öljyjä, koska olen niiden käytön aloitettuani huomannut ihon hehkun lisääntyneen huomattavasti sekä tahdon ihonhoitotuotteideni olevan myös mahdollisimman luonnonmukaisia ja ilman keinotekoisia kemikaaleja. Tässä viisi tämänhetken lemppariöljyä ja miten niitä käytän;

 

  1. Kookosöljy
  • Tämä kaikkien hehkuttama ihmeöljy ei ole kyllä monipuolisuudessaan turhaan hehkutettu. Itse en koskaan syö öljyä, koska mielestäni sen terveysvaikutukset ovat vielä melko huonosti tutkittuja, mutta ihonhoidossa tämä on ihan ykkönen ! Poistan tällä esimerkiksi aina kaikki meikit, sekoitan aloe vera geeliin jolloin saan tehokkaasti kosteuttavan voiteen. Myös oil pulling parantaa ajanmyötä ihon kuntoa ja silloin tällöin käytän kookosöljyä myös tähän tarkoitukseen.

 

coconut-oil

 

2. Ruusuöljy

  • Ruusuöljyn löysin ihan vahigossa kun olin lomailemassa Dubaissa ja siellä vähän innostuin kaikissa ihanissa öljyputiikeissa. Lähi-Idässä näitä öljyjä saa melko halvalla ja toinkin aikamoisen kokoelman tuliaisina. No, Länsimaissa tämä ruusuöljy ei ole mitään halpaa tavaraa, mutta ei kai siinä mikään enää auttanut kun olin koukuttunut. Hyvä tekosyy matkustaa takaisin Lähi-Idän maihin 😛 Ruusuöljyä käytän iltaisin ja aamuisin vain pari-kolme tippaa puhtaiden kasvojen iholle, ja koen että se syväkosteuttaa ihoani ja tuo ihan mielettömän hehkun. Myös tuoksu on aivan ihana.  Itselläni on melko kuiva iho ja siksi suosin paljon öljyjä ihonhoidossani. En osaa sanoa miten esimerkiksi rasvainen iho reagoisi näiden öljyjen käyttöön. Itselläni käytössä alla näkyvä Australialainen Sukin-merkki.

 

 

stacey-2

 

3. Tea tree oil

  • Tea tree oil on luonnonmukainen antiseptinen öljy, joka oikeasti toimii. Jos minulla on finneja, laitan illalla iholle pari tippaa tea tree öljyä (Siis mikä tää on suomeks ?!! hahah) ja aamulla finnit ovat jo kuivuneet pois. Toimii myös haavoihin ja ruhjeisiin. Minulla on käytössä myös aloe vera geeli, johon on lisätty tea tree öljyä ja koen, että se tasapainoittaa toisinaan sekaihoon taipuvaisia kasvojani. Käytin tätä myös tulehtuneeseen lävistykseen, ja noin kahdessa päivässä lävistys oli jo täysin parantunut.

 

tea-tree-oil-1-640x640

 

4. Porkkanaöljy

  • Luonnon oma itseruskettaja ! Porkkana sisältää runsaasti A-vitamiinia beetakaroteenia, joka vaikuttaa ihon sävyyn ruskettamalla sitä sisältä päin. Yleensä käytän tätä iltaisin sekoitettuna toiseen voiteeseen, koska tämä öljy on melko tuhtia ja paksua. Tuoksu ei myöskään ole mikään miellyttävin. Viime aikoina monet ovat sanoneet, että näytän ruskettuneelta vaikka täällä Kanadassa vaan ilmat kylmenee päivä päivältä. Uskon, että tämän porkkanaöljyn käyttö sekä terveellinen ruokavalio on saanut kasvot hehkumaan ja näyttämään päivettyneiltä.

 

ekovista-carrot-oil-morotsolja-eko-50-ml-129891-7586-198921-1-productbig

 

5. Laventeliöljy

  • Tätä en niinkään käytä ihonhoidossa, mutta halusin nyt kuitenkin mainita koska laventeliöljy on yksi lemppareistani. Laventelin tuoksu rauhoittaa ja esimerkiksi iltaisin jos en saa unta hieron pari tippaa laventeliöljyä jalkapohjiini, josta se imeytyy nopeimmin ja uni tulee nopeasti. Olen kuullut myös joidenkin vanhempien kokeilevan tätä kukkuviin lapsiin, joka on saanut heidät oitis untenmaille. Kuulemma. Toisinaan käytän tätä myös kasvojen iholle sekoittuna toiseen öljyyn jos haluan rentoutua ja tuoksua laventelille.

 

Lavender, wellness, isolated

 

 

 

// These are some of my favourite oils for skincare that I constantly use;

Coconut, rose hip, carrot, tea tree and lavender oil. 

They have completely changed how my skin looks and feels and I recommend you to try them out. You can read more in here for example http://bodyunburdened.com/essential-oils-for-skincare/

 

xx Saskia

IF YOU DON´T KNOW, DON´T JUDGE

| THOUGHTS |

24th of October 2016 written by Saskia

  scroll down for english version

 

Erään ystäväni kanssa keskusteltuani aloin miettimään tuomitsemista ja sitä miten me ihmiset tuomitsemme toisiamme niin paljon. Meitä tuomitaan jatkuvasti etnisen taustan, elämäntapa valintojen, vaatevalintojen takia. Ihan minkä tahansa. Tietenkin rikollisen toiminnan tai muuten vaan täysin itserakkaan ääliön tuomitseminen on hyväksyttävää, mutta haluan nyt puhua enemmänkin siitä jokapäiväisestä mitättömien asioiden tuomitsemista mitä on kaikkialla kun alkaa kiinnittää huomiota.

 

Jonkun tuomitseminen jopa pienistä asioista on tietynlaista ahdasmielisyyttä, sellaista jota kukaan ei halua myöntää. Ei kukaan halua tunnustaa olevansa ahdasmielinen. Ihmiset hyvin mielellään ja avoimesti osoittavat mielipiteensä uskonnollisista tai poliittisista asioista, mutta se mitä kukaan ei tunnusta on tuomitsevuus jopa näitä “omassa ryhmässämme” olevia kohtaan. Tuomitsemisesta ja muista valittamisesta on tullut tietynlainen yhteiskunnassa oleva normi, joka otetaan aina esille kun ei keksitä mitään järkevämpää sanottavaa.

 

Totuus on kuitenkin se, että kun tuomitset jonkun et tiedä mistä puhut, koska et voi mitenkään tietää mitä juuri sen henkilön päässä liikkuu, mitkä motiivit tai ajatukset ovat ajaneet tiettyihin valintoihin. Et voi täysin tuntea mitä joku toinen tuntee. Ja miten voi ymmärtää jos ei edes tiedä ?

 

Usein ihmiset aloittavat keskustelun “en voi ymmärtää miten … “ keskustellessa uuden tuttavuuden kanssa. Melkein kuin yhteinen vihamies toisi ystävät yhteen. Suhde joka alkaa näin on jo alusta alkaen hyvin negatiivinen ja lopulta molemmat tajuavat ettei heillä ole mitään muuta juteltavaa tai yhteistä kuin muiden ihmisten elämä. Ja voin avoimesti myöntää, että olen itsekin sortunut tähän monta kertaa, mutta enää en halua, koska kuka haluaa olla se nillittävä akka, jolla ei ikinä ole mitään järkevämpää puhuttavaa kuin muiden ihmisten elämän valinnat, uravalinnat tai uuden poikaystävän ulkonäkö ? Kunhan kysyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 //  A recent conversation with a friend of mine got me thinking about judgement laid upon all of us as human beings. People judge you because of your ethnicity, your life choices, your accent, the way you dress etc. Name anything and there is probably someone who will judge you for it. Of course judging someone for criminal activities or just being a general asshole is acceptable, but I´m talking about the kind of everyday judgement that you hear all the time when you start paying attention.

 

Judging someone even for minuscular things is a type of close mindness, the type that nobody wants to admit. Nobody wants to be close minded. People will openly express their opinions about religion or politics but nobody will openly admit that they even judge the differences of individuals “within themselves”. Judging and complaining about others is like a socially acceptable habit that everyone just plays along with when theres nothing more intelligent to talk about.

 

The truth is when you judge someone, you don't know what you're talking about because you don't know how they think, what they are feeling or what is the thought process they go through when making a certain decision. You can not truly experience how someone feels within their own skin , so how are you supposed to understand if you cant even comprehend ?

 

Often I feel like people start a conversation by saying “I don't understand how she/he … (whatever it is)” in a way of striking up a conversation with a new person. A mutual enemy bringing people together type of thing. A relationship that starts like this, already starts with a bad vibe and soon you'll realise you have nothing else to talk about besides other peoples lives and their attributes. And I openly admit myself of doing this more than once. But I refuse to anymore, because who wants to be that whining bitch who has nothing more interesting to talk about besides someone elses life choices, the career they chose to pursue or the appearance of their new boyfriend ? Just asking.

 

1c81d931eb4f001274ca76c8fd16353a

AN OPEN LETTER TO MY FRIENDS

| THOUGHTS |

 

19th of October 2016 written by Saskia

 

  scroll down for english version

 

 

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan ajattelemaan miten haluan elämääni pysyviä, kestäviä asioita; merkityksellisiä kestäviä ystävyyssuhteita, mielekkään työn, jossa voin kehittyä, rakkauden joka kestää ja harrastuksia, jotka tuovat elämääni iloa. Monesti omassa elämässäni olen tuntenut syyllisyyttä tavastani elää; jatkuvaa matkustusta ja muuttamista, joka edellyttää monia hyvästejä ja ihmisten jättämistä taakseen. Eikä se tunnu yhtään sen helpommalta mitä useammin tilanteessa olen. Joskus mietin miksi haluan elää elämääni, ollen aina se joka lähtee. Onko se todellakin kaiken sen jännityksen sekä palavan intohimon matkustusta kohtaan, arvoista ?

 

Hiljaittain tajusin kuitenkin etten ole menettänyt mitään, olen vain voittanut. Välimatka on saanut minut arvostamaan ystävyyssuhteita huomattavasti enemmän; olen ymmärtänyt kuka on oikeasti todellinen ystävä ja kuka ei. Ei olla enää ystäviä vain, koska ollaan samassa ympäristössä ja elämäntilanteessa.

 

Kaukana rakkaista asuminen edellyttää panostusta, mutta se on panostus jonka haluaa tehdä koska välittää. Jos yhteys katoaa ehkä ystävyys ei ollut koskaan niin vahvalla tasolla mitä kuvittelit. Joidenkin kanssa olen jopa lähentynyt huomattavasti välimatkan takia. “Sielunkumppanius” on asia johon tahdon ainakin minä uskoa.

 

Kun olet kaukana ymmärrät, että ystävyys ei ole sitä että on fyysisesti läsnä. Ystävyys on sitä, että osoittaa, että toisen asiat kiinnostaa ja välittää. Matkustaminen on avartanut maailmaani niin paljon, olen luonut mielettömän verkon ihmisiä “ympärilleni” ympäri maailmaa. Ne, jotka ovat vieläkin elämässäni olen ihan äärimmäisen kiitollinen vaikka en sitä ehkä aina tarpeeksi osoitakaan ja ne, jotka ovat matkassa jääneet saavat oloni tuntemaan kaihoisaksi, mutta ainakin hyvät kokemukset ja muistot ovat tallella.

 

Vasta tänään tajusin miten onnekas oikeastaan olenkaan eikä minun tarvitse murehtia siitä etten “rakentaisi” mitään matkustamisen takia. Tiedän, että minulla on elämässäni ne tärkeät, joiden kotiin olen aina tervetullut ja jotka halaavat, kun sitä tarvitsen.

 img_1648       img_0230          img_0078          img_0068

// The older I get the more I start to think how I want long lasting things in my life; friendships that last with people that matter, a job that I like and that I get excited about, a love that lasts and hobbies that bring joy to my life. Theres times when I have been feeling guilty about so much travel, having to leave people behind over and over again. It doesn't get easier no matter how many times you do it. And at times I wonder why do I wanna live my life moving around, constantly saying goodbyes. Is it really worth the thrill and excitement of my passion of travelling ?

 

Until today I realised I haven't lost anything, I have only gained. Distance makes you appreciate friendship so much more and you understand who are the ones that are there for you. Because you are removed from the same circumstances and environment, you are no longer bind to each other just because of this. You are no longer friends, partners or lovers just because of this.

 

Living far from a friend requires effort, but if you care you do it because they have a piece of your heart and you don’t want the connection to fade away. And if it does , maybe you two weren’t truly on the same wavelength. With some I have actually grown closer because of the distance. “Soulmates” take it or leave it, but that is what I like to call them.

 

You realise being a friend is not being physically present, its being there for conversation, listening and showing that you care. So if anything, through my traveling I have created a net of amazing diversity of people so close to my heart all scattered around the globe. The ones that sticked I am thankful for and the ones that I no longer talk to make me nostalgic and kind of sad but, at least we shared some great times together.

 

And it wasn't until today that I realised that I am so lucky and I don't need to worry about not “building” anything because of traveling. I already know I have this big multicultural squad of mine to welcome me to their home and give me a hug if I need it.

 

Love,

 

Sas