Category: THOUGHTS

6 ELÄMÄN TÄRKEINTÄ ASIAA

| THOUGHTS |

 

19th of October 2016 written and photo by Silja

 

 

1. Nauraminen
Naura joka päivä vähintään kerran niin, että vatsaan sattuu. Tämän saavuttaaksesi haali ympärillesi sellaisia ihmisiä, jotka aiheuttavat tätä kutkuttavaa tunnetta.

 

2. Anteeksi antaminen
 Anteeksi antaminen on vastavoima epämukaville tunteille kuten vihalle ja kateudelle. Katkeruus on uuvuttavaa: anna anteeksi ihmisille, jotka sen oikeasti ansaitsevat. Muista myös antaa anteeksi itsellesi. Kaikki tekevät virheitä.

 

3. Anteeksi pyytäminen
Aivan yhtä tärkeä, kuin numero 2. Älä ole liian ylpeä, myös sinä mokaat joskus. Kun itsetunto on kohdillaan myös anteeksi pyytäminen on helpompaa.

 

4. Turhanpäiväisen valittamisen vähentäminen
Onko sillä oikeasti väliä, jos bussi on vähän myöhässä tai kaupan kassa ei hymyillyt. Turhanpäiväinen valittaminen uuvuttaa yhtälailla kuin katkeruuskin. Vältä ihmisiä, jotka valittavat jatkuvasti kaikesta.

 

5. Ymmärtäminen
Me kaikki olemme erilaisia ja toimimme tilanteissa eri tavalla. Kaikkeen löytyy kuitenkin lopulta jokin syy. Ymmärrä muita ihmisiä, heidän tekojaan ja taustojaan, älä tuomitse.

 

6. Tee asioita, jotka tuntuvat hyvältä

Golffaa, neulo, soita tai makaa sohvalla. Tee joka päivä asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja tekevät sinut onnelliseksi: siitähän tässä elämässä on kuitenkin lopulta kyse; olla onnellinen.

 

 

sydan

THE PURSUIT OF PERFECTION

| THOUGHTS |

 

14th of October 2016 written by Saskia

  scroll down for english version

 

Pyrin aina yksilönä parempaan ja olemaan parempi. Media on täynnä vinkkejä miten parantaa ulkonäköä, suhteita, uraa ja elämää kokonaisuudessaan. Useimmat meistä pyrkivät aina parempaan, koska jos et kehity jatkuvasti mitä oikein ylipäätään teet ? Sinulta puuttuu intohimo ja kunnianhimo jos et pyri jatkuvaan kehitykseen. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä koko ajatusmalli on toisinaan melko kuluttava ?

 

Tunnet syyllisyyttä asioista , joilla ei ole edes merkitystä; että “tuhlasit” juuri kaksi tuntia Netflixin parissa, että söit donitsin joka ei tosiaan paranna ulkoista olemustasi. Tämä ei tunnu olevan ongelma vain naisille vaan myös miesten keskuudessa, jossa siitä ehkä useammin vaietaan. Meidän sukupolvemme on opetettu suuntaamaan jatkuvasti eteenpäin, koska sehän on elämää; lisää kokemuksia, lisää saavutuksia, lisää kauneutta ja että elää kateutta herättävää elämää. Mahdollisuuksia on niin paljon, että on hankalampi löytää nautintoa ja iloa enää yksinkertaisista asioista. Mitä tapahtui asioiden tekemiselle puhtaasta ilosta ilman syyllisyyttä siitä ettei se ole niin “hyödyllistä” ?

 

Kaikki pitää dokumentoida sosiaaliseen mediaan ja näyttää mitä kukin tekee ja saavuttaa päivittäin. Tuntuu, että modernissa teknologisoituneessa maailmassa on yhä vaikeampi elää hetkessä. Ihmiset ovat fiksaantuneet kertomaan kaikille kaikki tekemiset ja esittelemään elämäänsä sosiaalisen median kautta. Ja näin minä kirjoitan fiiliksistani blogiini sen sijaan, että juttelisin kaverille. Melko ironista.

 

Kysymykseni kuuluukin; miten löytää tasapaino tyytyväisyyden ja nautinnollisen elämän, jossa kehitys ja saavutukset tapahtuvat tarpeellisella tahdilla ilman liiallista stressiä siitä, että pitää aina olla suorittamassa, kokemassa, näkemässä ja saavuttamassa ? Jakakaahan ajatuksia.

dsc_1921

As an individual I always strive to be better. Media overflows with tips and tricks how to improve your looks, your relationships, your career, your life. Most of us are always looking to improve, because if you're not improving what are you doing ? You lack of passion and ambition if you're not always improving. Am I the only one who thinks this is so exhausting sometimes ?

 

You feel guilty for things that down even matter; the fact that you just “waisted” two hours watching Netflix, the fact that you ate a donut because it definitely doesn´t improve your figure. I feel like this is not a problem only for women but also for men who tend to silent about the pressure of having to be on a constant improvement. Our generation is taught to always keep moving forward because thats living; experiencing more, achieving more, being more beautiful, polished and having a more enviable life. We have so many opportunities that it gets harder to enjoy and cherish the simple things. What happened to doing things just for the joy of it without feeling guilty ?

 

Everything needs to documented in social media and show everyone that you are doing and achieving. I feel like the with the modernised technology world it is sometimes harder to live in the moment. People are fixated to tell everything their doing to everyone through and showing off their lives. And here I am writing about this to my blog instead of talking to a friend. Quite ironic.

 

My question is how to find a balance with being content and enjoying your life with a natural improvement curve without getting overly stressed out with always having to be achieving and improving yourself ? Please share your thoughts.

10 FAKTAA MEISTÄ – 10 FACTS ABOUT US

1. Pienenä halusin…
    When I was little I wanted…


Saskia
: ... olla kuuluisa laulaja haha.

.... be a famous singer

 

Silja :... että minulla olisi aikuisena todella pitkä ja kaunis tukka, no ei ole.
... that I would have really long and pretty hair when I was an adult, well it isn't.

 

2.  Kaikista epämiellyttävin asia on…
Most unpleasant thing is…
 

Saskia: ... valehtelu, itsekeskeisyys, ahdasmielisyys, alkoholismi ja riippuvuus.

.... lying, self centred people, close mindness, alcoholism and addiction. 

 

Silja :... tappajapellet, Putin, Trump, sovinistit, ahdasmieliset ihmiset, rasistit, lankuttaminen, tiskaaminen ja laskujen maksaminen.
.. killer clowns, Putin, Trump, sovinists, narrow-minded people, rasists, planking, washing dishes and paying bills.

 

3.  Aina yksin ollessani minä…
When I am alone I always...

 

Saskia: ... roikun ihan liikaa Instagram ja blogimaailmassa

... I hang around in Instagram and read blogs.

 

Silja :... katson tuhottoman paljon Youtube-videoita.
wach a hell lot of Youtube- videos

 

4. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, ja nähdä jonkin edesmenneen bändin/artistin se olisi…
If I could go back in time and see one band/artist perform it would be...
 

Saskia: ... Nirvana

 

Silja :... ehdottomasti Beatles
.. the most definitely Beatles

 

5. Asia, mikä saa minut aina nauramaan on se…
The thing that always makes me laugh is…
 

Saskia: ... snapchat filttereillä leikkiminen kavereiden kanssa. 

.... playing around with different snapchat filters with my friends. 

 

Silja :... Saskian jutut ja nolot tilanteet
.. shit that Saskia says and awkward situations

 

 

6. Jos voisin vaihtaa yhden asian elämästäni se olisi…
If I could change one thing about my life it would be...

 

Saskia: ...että saisin kaikki rakkaani ympäri maailmaa asumaan samaan kaupunkiin.

...that I could live in the same city with all my loved ones from around the world.

 

Silja :... rahattomuus ja rahasta huolehtiminen
... the fact that I have no money and worrying about it.

 

 

7. Jos minulla olisi ihmevoima se olisi…
If I had one superpower that would be...
 

Saskia: ... ajatusten luku.

...reading peoples mind.

 

Silja :...  lentäminen
... flying.

 

 

8.  En ole koskaan..
I have never…

 

Saskia: ...ollut hautajaisissa.

.... been to a funeral.

 

Silja :... syönyt Big Macia
... eaten a Big Mac.

 

 

9. Paras hetki päivässäni on se…
The best part of my day is…

 

Saskia: ... urheilun jälkeinen suihku tai illallinen.

... the shower you take after exercising or dinner time.

 

Silja :... kun saa vaihtaa farkut yökkäreihin
..when I can take my jeans off and put my sweatpants on

 

 

10. Paras asia elämässäni...
     The best thing in my life...

Saskia: ... on se miten paljon minulla on ollut mahdollisuuksia matkustaa ja tehdä asioita sekä ystävät ja perhe.

... is how much I have had the opportunity to see the world and do things and all my friends and family. 

 

Silja :... on se, että minulla on riittävästi hyviä ystäviä ja se, että vihreiden kannatus on nousussa
... that I have enough good friends and that the Green party has more supporters

 

saskiasilkku  siljajasaskia

SYKSYINEN KOTISEUTU KUVINA JA POHDINTAA AMMATINVALINNASTA

 

| THOUGHTS |

 

20th of October 2016 pics by Silja

 

En ole täysin varma, olenko vielä löytänyt "omaa alaani". Valmistuin tammikuussa sairaanhoitajaksi ja jo opintojen aikana minulla oli sellainen tunne, ettei ala välttämättä ole sitä, mitä haluan koko lopun elämääni tehdä. Hoitoalassa on paljon hyviä puolia: ihmisläheinen työ, jolla on merkitys, kolmivuorotyön tuomat pitkät vapaajaksot ja se, että työssä on vapaus valita monista erilaisista työympäristöistä. Tällä hetkellä minusta kuitenkin tuntuu, että tekisin mielelläni sellaista työtä, jossa voisin olla jotain tapaa luova. Haluaisin työskennellä sellaisessa ympäristössä, missä sairastumisen ja parantumisen sijaan käsiteltäisiin jotain "kepeämpää" aihetta kuten taidetta ja sen luomista. Voisin tehdä jotain, mikä näyttää minulta sen sijaan, että tekisin jotain, mitä minun käsketään tehdä. 

 

Uuden alan opiskelu on ollut mielessä jo jonkin aikaa ja sen vuoksi aloinkin opiskella muutama viikko sitten Keudan ammattikoulussa visuaalinen osaaja -opintojaksoa, joka on osa AV-viestinnän perustutkintoa (media-assistentti). Aikuiskoulutuksena toteutettavan opintojakson aikana on tarkoitus tutustua valokuvaamisen lisäksi esimerkiksi InDesignin, Lightroomin ja Photoshopin käyttöön. 

 

Käyn koulua töiden ohella, joten välillä läsnäolo koulussa on hankala järjestää. Joudun tekemään paljon opiskelua kotona, jotta pysyn mukana opinnoissa. Aihe onneksi kiinnostaa minua, joten opiskelu ei tunnu lainkaan puuduttavalta. Olen aikaisemmin opiskellut ammattikorkeakoulussa ja ammattikoulun tehtävämäärät tuntuvat onneksi edelliseen kouluun verrattuna ihan kohtuullisilta. Olen jo lukiosta asti tehnyt paljon töitä, joten töiden ja koulun aikatauluttaminen ei tunnu lainkaan haastavalta, päinvastoin: koulu ja työn tekeminen ovat loistavaa vastapainoa toisilleen, varsinkin, kun nämä kaksi, hoitoala ja media-ala, ovat täysin erilasisia toisiinsa verrattuna.

 

Opiskelu on saanut minut hurahtamaan totaalisesti valokuvauksen maailmaan. Valokuvaaminen on minulle täysin uusi harrastus, joten opittavaa on vielä paljon.  Mielenkiintoisinta minusta siinä on se, että valokuvat ovat samalla kuvataidetta ja asioiden dokumentointia. Liikkuvista, elävistä tilanteista tehdään pysähtyneitä. Todellisuudessa kuvaaja määrittelee miltä ”totuus” ja tilanne näyttää.

 

Tässä muutama minun ottamani kuva. Ne liittyvät erääseen kouluprojektiin, jossa oli tarkoitus kuvata omaa lähiseutua, tässä tapauksessa Kalliota, Alppilaa ja Vallilaa.  Enjoy. 

 

dsc_0193

 

dsc_0089

 

dsc_0183

 

dsc_0156

dsc_0152

 

dsc_0165

dsc_0185

 

dsc_0208

AN OPEN LETTER TO MY FRIENDS

| THOUGHTS |

 

19th of October 2016 written by Saskia

 

  scroll down for english version

 

 

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan ajattelemaan miten haluan elämääni pysyviä, kestäviä asioita; merkityksellisiä kestäviä ystävyyssuhteita, mielekkään työn, jossa voin kehittyä, rakkauden joka kestää ja harrastuksia, jotka tuovat elämääni iloa. Monesti omassa elämässäni olen tuntenut syyllisyyttä tavastani elää; jatkuvaa matkustusta ja muuttamista, joka edellyttää monia hyvästejä ja ihmisten jättämistä taakseen. Eikä se tunnu yhtään sen helpommalta mitä useammin tilanteessa olen. Joskus mietin miksi haluan elää elämääni, ollen aina se joka lähtee. Onko se todellakin kaiken sen jännityksen sekä palavan intohimon matkustusta kohtaan, arvoista ?

 

Hiljaittain tajusin kuitenkin etten ole menettänyt mitään, olen vain voittanut. Välimatka on saanut minut arvostamaan ystävyyssuhteita huomattavasti enemmän; olen ymmärtänyt kuka on oikeasti todellinen ystävä ja kuka ei. Ei olla enää ystäviä vain, koska ollaan samassa ympäristössä ja elämäntilanteessa.

 

Kaukana rakkaista asuminen edellyttää panostusta, mutta se on panostus jonka haluaa tehdä koska välittää. Jos yhteys katoaa ehkä ystävyys ei ollut koskaan niin vahvalla tasolla mitä kuvittelit. Joidenkin kanssa olen jopa lähentynyt huomattavasti välimatkan takia. “Sielunkumppanius” on asia johon tahdon ainakin minä uskoa.

 

Kun olet kaukana ymmärrät, että ystävyys ei ole sitä että on fyysisesti läsnä. Ystävyys on sitä, että osoittaa, että toisen asiat kiinnostaa ja välittää. Matkustaminen on avartanut maailmaani niin paljon, olen luonut mielettömän verkon ihmisiä “ympärilleni” ympäri maailmaa. Ne, jotka ovat vieläkin elämässäni olen ihan äärimmäisen kiitollinen vaikka en sitä ehkä aina tarpeeksi osoitakaan ja ne, jotka ovat matkassa jääneet saavat oloni tuntemaan kaihoisaksi, mutta ainakin hyvät kokemukset ja muistot ovat tallella.

 

Vasta tänään tajusin miten onnekas oikeastaan olenkaan eikä minun tarvitse murehtia siitä etten “rakentaisi” mitään matkustamisen takia. Tiedän, että minulla on elämässäni ne tärkeät, joiden kotiin olen aina tervetullut ja jotka halaavat, kun sitä tarvitsen.

 img_1648       img_0230          img_0078          img_0068

// The older I get the more I start to think how I want long lasting things in my life; friendships that last with people that matter, a job that I like and that I get excited about, a love that lasts and hobbies that bring joy to my life. Theres times when I have been feeling guilty about so much travel, having to leave people behind over and over again. It doesn't get easier no matter how many times you do it. And at times I wonder why do I wanna live my life moving around, constantly saying goodbyes. Is it really worth the thrill and excitement of my passion of travelling ?

 

Until today I realised I haven't lost anything, I have only gained. Distance makes you appreciate friendship so much more and you understand who are the ones that are there for you. Because you are removed from the same circumstances and environment, you are no longer bind to each other just because of this. You are no longer friends, partners or lovers just because of this.

 

Living far from a friend requires effort, but if you care you do it because they have a piece of your heart and you don’t want the connection to fade away. And if it does , maybe you two weren’t truly on the same wavelength. With some I have actually grown closer because of the distance. “Soulmates” take it or leave it, but that is what I like to call them.

 

You realise being a friend is not being physically present, its being there for conversation, listening and showing that you care. So if anything, through my traveling I have created a net of amazing diversity of people so close to my heart all scattered around the globe. The ones that sticked I am thankful for and the ones that I no longer talk to make me nostalgic and kind of sad but, at least we shared some great times together.

 

And it wasn't until today that I realised that I am so lucky and I don't need to worry about not “building” anything because of traveling. I already know I have this big multicultural squad of mine to welcome me to their home and give me a hug if I need it.

 

Love,

 

Sas

 

TYTTÖJEN VÄLISESTÄ YSTÄVYYDESTÄ

9th of October 2016 text by Silja

 

Tapahtui tammikuussa 2016

 

Olin saanut lahjakortin alusvaatemyymälään ja olin päättänyt ostaa itselleni laadukkaat rintaliivit. Heti liikkeeseen astuessani ystävällinen myyjä ohjasi minut sovituskoppiin, mittasi kokoni ja toi minulle kasan erilaisia liivejä ja alushousuja. Seisoessani pikkuisissa alkkareissa ja rintaliiveissä peilin edessä sovituskoppien kirkkaiden valojen värittäessä kehoani, näytin suorastaan mammutilta peiliin katsoessani. Myyjä avasi verhot lähes kysymättä, olinko edes valmis ja hänen silmissään välähti täysin päinvastainen tuntemus verrattaen minun pettyneeseen itseinhon tunteeseeni. Myyjä hengähti ihastuksissaan ja alkoi heti korjailemaan rintaliivien olkaimia. Hän oli sitä mieltä, että näytin aivan mielettömän kauniilta ja liivit istuivat minun pikkuruisiin tisseihini aivan loistavasti. Paikalle kiirehti myös kaksi muuta myyjää, jotka alkoivat heti kehua minua, kuinka kauniilta näytän ja kuinka alusvaatteet näyttävät päälläni aivan täydellisiltä.

 

Astuessani lopulta haltioissani ulos liikkeestä tajusin jotain erityisen merkityksellistä: miksi minä en itse heti ajatellut samalla tavalla kuin nuo myyjät? Oli myyjien reaktiot sitten aitoja tai ei, ne saivat minut tuntemaan oloni erityisen hyväksi. Kenenkään miehen kommentit eivät koskaan ole vaikuttaneet minuun samalla tavalla. Mitä jos me naiset kehuisimme toisiamme useammin? Mitä jos me naiset tukisimme toisiamme seläntakanapuhumisen sijaan. Mielestäni meillä naisilla on sellaista älykkyyttä, tilannetajua ja ymmärrystä, joka vastakkaiselta sukupuolelta puuttuu ajoittain täysin. Vaikka alusvaateliikkeen myyjillä oli varmasti tarkoikusena myydä tuotteita, olen siitä huolimatta varma, että heidän katseissaan ja käytöksessään oli palanen aitoutta. Tai jos ei ollut, heidän käytöksensä sai silti minut miettimään ainakin omaa käytöstäni ja  tapaani, jolla puhun muille naisille.

 

Käyttäydytään toisiamme kohtaan samanlaisella toisiamme tukevalla ja ylistävällä tyylillä, kuten alusvaateliikkeen myyjät käyttäytyivät minua kohtaan. Taistellaan kauneusihanteita ja tämän maailman ulkonäkökeskeistä raakuutta vastaan. Olkaamme toisillemme ja itsellemme armollisia.

 

Girl power.

 

Silja

a57cc6c5fe6a66d7e91d1a9954e50809

Kuva: Pinterest