Category: Saskia

AN OPEN LETTER TO MY FRIENDS

| THOUGHTS |

 

19th of October 2016 written by Saskia

 

  scroll down for english version

 

 

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan ajattelemaan miten haluan elämääni pysyviä, kestäviä asioita; merkityksellisiä kestäviä ystävyyssuhteita, mielekkään työn, jossa voin kehittyä, rakkauden joka kestää ja harrastuksia, jotka tuovat elämääni iloa. Monesti omassa elämässäni olen tuntenut syyllisyyttä tavastani elää; jatkuvaa matkustusta ja muuttamista, joka edellyttää monia hyvästejä ja ihmisten jättämistä taakseen. Eikä se tunnu yhtään sen helpommalta mitä useammin tilanteessa olen. Joskus mietin miksi haluan elää elämääni, ollen aina se joka lähtee. Onko se todellakin kaiken sen jännityksen sekä palavan intohimon matkustusta kohtaan, arvoista ?

 

Hiljaittain tajusin kuitenkin etten ole menettänyt mitään, olen vain voittanut. Välimatka on saanut minut arvostamaan ystävyyssuhteita huomattavasti enemmän; olen ymmärtänyt kuka on oikeasti todellinen ystävä ja kuka ei. Ei olla enää ystäviä vain, koska ollaan samassa ympäristössä ja elämäntilanteessa.

 

Kaukana rakkaista asuminen edellyttää panostusta, mutta se on panostus jonka haluaa tehdä koska välittää. Jos yhteys katoaa ehkä ystävyys ei ollut koskaan niin vahvalla tasolla mitä kuvittelit. Joidenkin kanssa olen jopa lähentynyt huomattavasti välimatkan takia. “Sielunkumppanius” on asia johon tahdon ainakin minä uskoa.

 

Kun olet kaukana ymmärrät, että ystävyys ei ole sitä että on fyysisesti läsnä. Ystävyys on sitä, että osoittaa, että toisen asiat kiinnostaa ja välittää. Matkustaminen on avartanut maailmaani niin paljon, olen luonut mielettömän verkon ihmisiä “ympärilleni” ympäri maailmaa. Ne, jotka ovat vieläkin elämässäni olen ihan äärimmäisen kiitollinen vaikka en sitä ehkä aina tarpeeksi osoitakaan ja ne, jotka ovat matkassa jääneet saavat oloni tuntemaan kaihoisaksi, mutta ainakin hyvät kokemukset ja muistot ovat tallella.

 

Vasta tänään tajusin miten onnekas oikeastaan olenkaan eikä minun tarvitse murehtia siitä etten “rakentaisi” mitään matkustamisen takia. Tiedän, että minulla on elämässäni ne tärkeät, joiden kotiin olen aina tervetullut ja jotka halaavat, kun sitä tarvitsen.

 img_1648       img_0230          img_0078          img_0068

// The older I get the more I start to think how I want long lasting things in my life; friendships that last with people that matter, a job that I like and that I get excited about, a love that lasts and hobbies that bring joy to my life. Theres times when I have been feeling guilty about so much travel, having to leave people behind over and over again. It doesn't get easier no matter how many times you do it. And at times I wonder why do I wanna live my life moving around, constantly saying goodbyes. Is it really worth the thrill and excitement of my passion of travelling ?

 

Until today I realised I haven't lost anything, I have only gained. Distance makes you appreciate friendship so much more and you understand who are the ones that are there for you. Because you are removed from the same circumstances and environment, you are no longer bind to each other just because of this. You are no longer friends, partners or lovers just because of this.

 

Living far from a friend requires effort, but if you care you do it because they have a piece of your heart and you don’t want the connection to fade away. And if it does , maybe you two weren’t truly on the same wavelength. With some I have actually grown closer because of the distance. “Soulmates” take it or leave it, but that is what I like to call them.

 

You realise being a friend is not being physically present, its being there for conversation, listening and showing that you care. So if anything, through my traveling I have created a net of amazing diversity of people so close to my heart all scattered around the globe. The ones that sticked I am thankful for and the ones that I no longer talk to make me nostalgic and kind of sad but, at least we shared some great times together.

 

And it wasn't until today that I realised that I am so lucky and I don't need to worry about not “building” anything because of traveling. I already know I have this big multicultural squad of mine to welcome me to their home and give me a hug if I need it.

 

Love,

 

Sas

 

TOILET PAPER FACTORY AND THE BURNING SUN

6th of October 2016

photos and text by Saskia

 

Siis olenko tulossa vanhaksi kun vietän lauantai päiväni vessapaperitehtaalla ja vielä koin tämän tapahtuman hyvinkin mielenkiintoisena ?!! Ilmaisia purilaisia, kirkuvia lapsia ja tonneittain vessapaperia. What more can you want.

Tämän huikean kiertueen jälkeen kiiruhdin töihin, jonka jälkeen hieman nuorekkaampaan tapahtumaan Toronton keskustaan nimeltään Nuit Blanche, joka on jokavuotinen taidetapahtuma ja taidetta ja installaatioita on ympäri kaupunkia. Ehkä odotin jotain hienompaa ja mahtavampaa sillä tapahtuma ei ainakaan minua mitenkään erityisemmin säväyttänyt tai sitten mieleni ei ole tarpeeksi harjaantunut ymmärtämään miksi alastonmalli pää laatikossa on tapa kuvata taiteilijan syvää tuskaa. No oli miten oli, tulipahan koettua.

 

 

dsc_2392

dsc_2378

dsc_2393

dsc_2395

 

 

// So I spent last Saturday on a toilet paper factory. Was fun. Screaming kids, free food and free toilet paper; what more can you want.

 

After that I rushed to work and the evening I spent in an art festival called Nuit Blanche. They have it around the world in different cities. The only thing I thought was impressive was this Burning Sun. 

 

 

dsc_2400

dsc_2398

dsc_2403

JUURETON ? — ROOTLESS ?

3rd of October 2016

photos and story by Saskia

 

Kuulen tämän sanan usein kun kerron ihmiselle elämäntyylistäni tai mitä olen kokenut. Se kajahtaa ainakin omaan korvaani melko negatiivisesti ja haluaisinkin avata omaa ajatusmaailmaani tästä aiheesta. Jos matkustaminen on jotain minulle opettanut niin ainakin sen että tässä maailmassa on monia tapoja elää, ja kunhan elämäntyylimme ei satuta muita tai itseämme ei yhtä oikeaa tai väärää tapaa elää ole olemassakaan.

 

Olen tavannut monia ihmisiä elämäni aikana; vuosia reppu selässä reissaavia, jotka eivät stressaa urasta ja he vaikuttavat silti hyvinkin onnellisilta ja tyytyväisiltä. Päättäväisiä nuoria, jotka käyvät yliopiston, luovat uraa, menevät naimisiin ja hankkivat kaksi lasta ja Volvon. Myös nämä ihmiset ovat onnellisia omiin valintoihinsa ja elämäntapaansa.

 

En koe olevani juureton vain koska olen viimeisen neljän vuoden aikana päättänyt asua ulkomailla Australiassa, Britanniassa ja Kanadassa. Tiedän mistä tulen ja tunnen perheeni. Maailmassa on monia ihmisiä jotka eivät tunne edes vanhempiaan, joten koen olevani hyvinkin onnekkaassa asemassa että tunnen juureni sekä Suomesta että Portugalissa. Omasta aloitteestani minulla on maailmassa ei vain synnyin kotini vaan myös itse löytämiäni paikkoja jotka koen kotina ja joihin palaaminen tuntuu helpolta ja kotoisalta.

 

Vain siksi koska olen valinnut maailman, seikkailun, kokemukset ja ymmärryksen monenlaisia ihmisiä kohtaan ei tee minusta juuretonta. Olen löytänyt uusia koteja ja ihmisiä ja tämä luo minulle ihan erilaisen turvallisuuden tunteen mitä en olisi ikinä löytänyt jos olisin jäänyt Hyvinkäälle koko elämäni ajaksi.

 

Ihmiset pelkäävät tuntematonta ja yksin matkustaminen tai muuttaminen on monelle pelottavaa, ylitsepääsemätöntä tai jotain mikä ei millään tasolla edes kiinnosta, mutta minä valitsen tämän elämäntyylin vaikka se olisikin välillä pelottavaa koska se opettaa ja avartaa minulle maailmaa suvaitsevaisuudesta, ymmärryksestä, ystävyydestä ja rakkaudesta.

 

En tule tai edes tahdo elää kuitenkaan näin ikuisesti ja tiedoston että jonain päivänä haluan asettua ja saada pysyvyyttä elämääni, mutta haluan että tämä syntyy omasta halusta ei ympäristön ja yhteiskunnan paineesta tai tulevaisuuden pelosta. Ajattelen mielenkiinnolla tulevaisuudesta ja siitä että annan sen tapahtua luonnollisesti omalla painollaan, tietenkin omanlainen suunnitelma taustalla, mutta niin etten pelkää poistua olettamaltani polulta tai elämään erilaista elämää.

 

 

 

// I often hear this word when I tell people my lifestyle or what I've been through. It has a somewhat negative connotation to my ear and would like to write my point of view on this. If travel has taught me anything it's definitely shown me that there are millions of ways of living your life. There's no right or wrong way to live as long you are not harming or causing suffer to others or yourself.

 

I've met people who've been traveling for years living out of a backpack out of their own choice and they seem happy and content. On contrary I've also met people who do everything by their plan of going to university, starting a career and getting a married, three kids and a Volvo. And these people love their lifestyle as well.

 

I don't see myself as rootless only because I've decided to live abroad in Australia, U.K and Canada for the last almost four years. I still know where I came from and I still know my roots and family both in Finland and Portugal. There are many people in this world who don't even know their parents and because of this I consider myself fortunate. Instead of just one, I have several homes to return to where I feel completely comfortable.

 

Just because I've chosen adventure, experience and understanding towards other people doesn't make me rootless. I have found new places to call my home around the world and this makes me feel safer than I ever would've felt if I would've stayed in my hometown without ever going anywhere.

 

People are afraid of what they don't know and maybe going and seeing the world is scary or maybe they don't even have any desire in doing so. I mean it is scary and intimidating but yet I still keep doing it cause in my opinion it has taught me and is still teaching me about gratitude, open mindness, love, trust and friendship.

 

I am not going to live like this forever, I am very aware that some day I will want to settle to a place that feels home for me and get stability. But instead of settling for just anything because of circumstances, fear of the future and the pressure of society, before that I want to make sure I've done things out of my comfort zone in my own way that bring me joy, happiness and a voice to do how I wish. I am more excited than anything else to just let my future unfold naturally, of course having a rough plan in the back of my head, but not being too scared to live out of the ordinary or change my plans. It's called living.

 

Piece guys !! Xx

dsc_2213

img_0064

 

 

 

 

DOWNTOWN TORONTO

18th of September 2016

by Saskia

 

dsc_2179

 

dsc_2201

dsc_2210

dsc_2200

dsc_2219

dsc_2221

dsc_2215

csc_2183

csc_2233

dsc_2224

 

Olen ollut nyt Torontossa, Kanadassa vähän reilu kaksi viikkoa. Eli niille jotka ei vielä tiedä, tulin Torontoon opiskelemaan näillä näkymin nyt ainakin vuoden loppuun asti Ryerson yliopistossa (josta myöhemmin ehkä lisää erillisessä postauksessa). Oma yliopistoni sijaitsee Edinburghissa, Skotlannissa ja olen täällä niinikään opiskelijavaihdossa. 

 

Ensivaikutelmat Torontosta ovat melko ristiriitaiset; tämä ei todellakaan ole mikään kauneudella pilattu kaupunki vaan kaikki on rakennettu hyvin käytännölliseksi ja toimivaksi. Keskusta on oikeastaan vaan betonista rakennettu jättikaupunki. Mikä Torontossa on ehdottomasti mielestäni parasta tähän mennessä on sen monimuotoisuus ja kulttuurien kirjo. Kaupungista löytyy Little Italy, Little Portugal, Korea Town, China Town ja kartan mukaan jopa Greek Town ja Little India, joita en ole käynyt vielä tosin tutkimassa. Ruokamahdollisuuksia on siis oikeastaan ihan mitä ikinä vaan mieli tekee, ja ravintoloissa syöminen on suhteellisen edullista verrattuna ruokakaupassa käyntiin ja itse kokkaamiseen. Tapahtumia, keikkoja, festivaaleja yms on jatkuvasti ympäri kaupunkia eli tylsää täällä ei ainakaan ehdi tulemaan. Tämä voi tosin opiskelun kannalta koitua pienimuotoiseksi ongelmaksi !!

 

Tällä hetkellä Torontossa on käynnissä TIFF elokuvafestivaalit, ja yhdessä näytöksessä olen jo käynytkin katsastamassa kolme lyhytelokuvaa. Tapahtuman juonsi John Legend, josta olin sitten ihan fiilareissa koko illan xD

Pus pus ja palaillaan !!

 

// I´ve been Toronto, Canada for a bit over two weeks now. For those who don't know yet, I am studying in Canada for at least until the end of the year at Ryerson university. Perhaps even longer depending if I can find the right modules needed for my degree. My original university is in Edinburgh, Scotland and I am here for a student exchange. 

 

My first impressions of Toronto are that it is definitely not the prettiest city in the world haha. You can see that it is built to be very functional and practical. The downtown of the city is basically just a concrete jungle. What is amazing about Toronto is its diversity; you have Little Italy, Little Portugal, China Town, Korea Town and according to the map even Little India and Greek Town where I haven't been yet though. The choices of food are incredible and you can find anything you're craving for at any time. 

 

The city constantly has festivals, events, shows so I know in this city I will never get bored which can be a bit fatal considering my studies. At the moment there is TIFF (Toronto International Film Festival) and I already went to one event that streamed three short films. The event was hosted by John Legend so I was pretty excited about that the entire night :))

 

Kisses to everyone reading this xxx

 

Saskia