Category: Silja

SYKSYINEN KOTISEUTU KUVINA JA POHDINTAA AMMATINVALINNASTA

 

| THOUGHTS |

 

20th of October 2016 pics by Silja

 

En ole täysin varma, olenko vielä löytänyt "omaa alaani". Valmistuin tammikuussa sairaanhoitajaksi ja jo opintojen aikana minulla oli sellainen tunne, ettei ala välttämättä ole sitä, mitä haluan koko lopun elämääni tehdä. Hoitoalassa on paljon hyviä puolia: ihmisläheinen työ, jolla on merkitys, kolmivuorotyön tuomat pitkät vapaajaksot ja se, että työssä on vapaus valita monista erilaisista työympäristöistä. Tällä hetkellä minusta kuitenkin tuntuu, että tekisin mielelläni sellaista työtä, jossa voisin olla jotain tapaa luova. Haluaisin työskennellä sellaisessa ympäristössä, missä sairastumisen ja parantumisen sijaan käsiteltäisiin jotain "kepeämpää" aihetta kuten taidetta ja sen luomista. Voisin tehdä jotain, mikä näyttää minulta sen sijaan, että tekisin jotain, mitä minun käsketään tehdä. 

 

Uuden alan opiskelu on ollut mielessä jo jonkin aikaa ja sen vuoksi aloinkin opiskella muutama viikko sitten Keudan ammattikoulussa visuaalinen osaaja -opintojaksoa, joka on osa AV-viestinnän perustutkintoa (media-assistentti). Aikuiskoulutuksena toteutettavan opintojakson aikana on tarkoitus tutustua valokuvaamisen lisäksi esimerkiksi InDesignin, Lightroomin ja Photoshopin käyttöön. 

 

Käyn koulua töiden ohella, joten välillä läsnäolo koulussa on hankala järjestää. Joudun tekemään paljon opiskelua kotona, jotta pysyn mukana opinnoissa. Aihe onneksi kiinnostaa minua, joten opiskelu ei tunnu lainkaan puuduttavalta. Olen aikaisemmin opiskellut ammattikorkeakoulussa ja ammattikoulun tehtävämäärät tuntuvat onneksi edelliseen kouluun verrattuna ihan kohtuullisilta. Olen jo lukiosta asti tehnyt paljon töitä, joten töiden ja koulun aikatauluttaminen ei tunnu lainkaan haastavalta, päinvastoin: koulu ja työn tekeminen ovat loistavaa vastapainoa toisilleen, varsinkin, kun nämä kaksi, hoitoala ja media-ala, ovat täysin erilasisia toisiinsa verrattuna.

 

Opiskelu on saanut minut hurahtamaan totaalisesti valokuvauksen maailmaan. Valokuvaaminen on minulle täysin uusi harrastus, joten opittavaa on vielä paljon.  Mielenkiintoisinta minusta siinä on se, että valokuvat ovat samalla kuvataidetta ja asioiden dokumentointia. Liikkuvista, elävistä tilanteista tehdään pysähtyneitä. Todellisuudessa kuvaaja määrittelee miltä ”totuus” ja tilanne näyttää.

 

Tässä muutama minun ottamani kuva. Ne liittyvät erääseen kouluprojektiin, jossa oli tarkoitus kuvata omaa lähiseutua, tässä tapauksessa Kalliota, Alppilaa ja Vallilaa.  Enjoy. 

 

dsc_0193

 

dsc_0089

 

dsc_0183

 

dsc_0156

dsc_0152

 

dsc_0165

dsc_0185

 

dsc_0208

YAYOI KUSAMA- IN INFINITY

| ART |

 

17th of October 2016 pics by Silja

 

Olin lauantaina 15.10. katsomassa erinomaista näyttelyä Helsingin taidemuseossa HAM:ssa. Yayoi Kusaman In Infinity-näyttely koostuu taiteilijan merkittävimmistä teoksista, joihin kuuluu maalauksia, veistoksia ja installaatioita.

Kusama käyttää taiteessaan moninaisesti eri kuvataiteen tekniikoita: maalaustaidetta, kuvanveistoa, piirtämistä, tilataidetta ja kaikkea näiden väliltä. Kusaman taiteelle tyypillistä on äärettömyys ja toistaminen. Hänen monissa teoksissa toistuivat samat teemat: pallot, pilkut, silmät ja fallokset.

Mielestäni taide ei ole tarkoitettu vain tykättäväksi, sillä on tarkoitus herättää erilaisia tunteita. Kusaman näyttelyä voisi kuvata sanoin ”yllättävä”, ”vihastuttava” ja ”ihastuttava”. Hänen taiteensa ei ole sellaista, mitä haluaisin koristamaan kotiani.

Kusaman tapa kuvata maailmaa on arvaamaton, psykedeellinen, feministinen, raaka ja kylmä vaikka värimaailmat ovatkin pääsääntöisesti kylmän vastakohtia. Hänen taiteensa muodostuu jossain mielen sopukoissa ja herättää katsojan mielenkiinnon outoudellaan olemalla silti ymmärrettävissä. Tämä on juuri sellaista taidetta, jota voin suositella kaikille, jopa niille, jotka eivät ole paljoa taitteeseen tutustuneetkaan.

 

Yayoi Kusama, In infinity, Helsingin taidemuseo, 7.10.2016-22.1.2017

kusama1

kusama9

kusama3

kusama6

kusama2

TYTTÖJEN VÄLISESTÄ YSTÄVYYDESTÄ

9th of October 2016 text by Silja

 

Tapahtui tammikuussa 2016

 

Olin saanut lahjakortin alusvaatemyymälään ja olin päättänyt ostaa itselleni laadukkaat rintaliivit. Heti liikkeeseen astuessani ystävällinen myyjä ohjasi minut sovituskoppiin, mittasi kokoni ja toi minulle kasan erilaisia liivejä ja alushousuja. Seisoessani pikkuisissa alkkareissa ja rintaliiveissä peilin edessä sovituskoppien kirkkaiden valojen värittäessä kehoani, näytin suorastaan mammutilta peiliin katsoessani. Myyjä avasi verhot lähes kysymättä, olinko edes valmis ja hänen silmissään välähti täysin päinvastainen tuntemus verrattaen minun pettyneeseen itseinhon tunteeseeni. Myyjä hengähti ihastuksissaan ja alkoi heti korjailemaan rintaliivien olkaimia. Hän oli sitä mieltä, että näytin aivan mielettömän kauniilta ja liivit istuivat minun pikkuruisiin tisseihini aivan loistavasti. Paikalle kiirehti myös kaksi muuta myyjää, jotka alkoivat heti kehua minua, kuinka kauniilta näytän ja kuinka alusvaatteet näyttävät päälläni aivan täydellisiltä.

 

Astuessani lopulta haltioissani ulos liikkeestä tajusin jotain erityisen merkityksellistä: miksi minä en itse heti ajatellut samalla tavalla kuin nuo myyjät? Oli myyjien reaktiot sitten aitoja tai ei, ne saivat minut tuntemaan oloni erityisen hyväksi. Kenenkään miehen kommentit eivät koskaan ole vaikuttaneet minuun samalla tavalla. Mitä jos me naiset kehuisimme toisiamme useammin? Mitä jos me naiset tukisimme toisiamme seläntakanapuhumisen sijaan. Mielestäni meillä naisilla on sellaista älykkyyttä, tilannetajua ja ymmärrystä, joka vastakkaiselta sukupuolelta puuttuu ajoittain täysin. Vaikka alusvaateliikkeen myyjillä oli varmasti tarkoikusena myydä tuotteita, olen siitä huolimatta varma, että heidän katseissaan ja käytöksessään oli palanen aitoutta. Tai jos ei ollut, heidän käytöksensä sai silti minut miettimään ainakin omaa käytöstäni ja  tapaani, jolla puhun muille naisille.

 

Käyttäydytään toisiamme kohtaan samanlaisella toisiamme tukevalla ja ylistävällä tyylillä, kuten alusvaateliikkeen myyjät käyttäytyivät minua kohtaan. Taistellaan kauneusihanteita ja tämän maailman ulkonäkökeskeistä raakuutta vastaan. Olkaamme toisillemme ja itsellemme armollisia.

 

Girl power.

 

Silja

a57cc6c5fe6a66d7e91d1a9954e50809

Kuva: Pinterest

KASVISSOSEKEITTO

4th of October 2016

photos and story by Silja

 

 

Kokkailtiin Henkan kanssa pari viikkoa sitten ihan superhyvää ja erittäin helppoa ja edullista kasvissosekeittoa. Henkka on ehdottomasti meistä se, joka osaa oikeasti kokkailla, mutta se on saanut minutkin innostumaan ruuanlaitosta. Tämä minun kasvissyönti on kyllä aiheuttanut hieman hankaluuksia yhteisiin ruuanlaittohetkiin. Henri syö lihaa, mutta suostuu onneksi kokeilemaan näitä mun kasvispöperöitäkin  😀

 

Noin 4-6:n annoksen kasvissosekeittoon tarvitset:

 

5 porkkanaa

5 perunaa

3/4 - 1 purjo

2 dl kaurakermaa tai tavallista kermaa

suolaa ja pippuria

ripaus chiliä

vettä

 

Kuori perunat ja porkkanat. (Huom! Säästä perunankuoret!) Keitä perunat, porkkanat ja lopuksi purjo runsaassa vedessä, kunnes ne ovat pehmeitä. Kaada osa keitinvedestä pois ja lisää joukkoon kaurakerma/kerma. Soseuta vihannekset esimerkiksi sauvasekoittimella, kunnes ne ovat täysin soseutuneet. Lisää sitten joukkoon kerma/kaurakerma ja mausteita maun mukaan. Muista, että suolaa voi aina lisätä myös syömisen yhteydessä eli älä laita suolaa koskaan liikaa valmistuksen aikana. Suolaa on helppo lisätä, mutta vaikea poistaa. Keittoon on kuitenkin helppo lisätä nestettä myöhemmin, jos se tuntuu esimerkiksi jääneen liian paksuksi koostumukseltaan tai huomaat lisänneesi liikaa mausteita.

 

Laita uuni lämpenemään 150- asteeseen. Laita kulhoon runsaasti oliivilöjyä ja joukkoon suolaa ja pippuria maun mukaan. Kaada kaikki perunankuoret kippoon ja sekoita. Varmista, että kaikki perunankuoret ovat sekoittuneet öliiviöljyssä ja mausteissa. Tämän saman voi tehdä myös niin, että öljy, mausteet ja perunankuoret sekoittaa keskenään pienessä muovipussissa.

 

Levitä perunankuoret uunipellille niin, että ne ovat mahdollisimmat paljon erillään toisistaan. Anna kuorien paistua uunissa uunin tehojen mukaan 6-10min, kunnes ne ovat paistuneet rapeiksi. Me laitoimme pellille myös cashew-pähkinöitä. Laita kuoret sosekeitton joukkoon, trust me, aivan mielettömän herkullinen yhdistelmä!

 

keitto8

keitto2

keitto4

keitto6

AJATUKSIA YKSIN MATKUSTAMISESTA

30th of September 2016

photos and story by Silja

 

Olen lähdössä tammikuussa kiertämään Aasiaa. Ensimmäiset kolme viikkoa mukanani matkustaa poikaystäväni. Sen jälkeen matka jatkuu yksin. Miten selviän? Miten pärjää yksinmatkustava nainen Aasiassa?

 

Äidin kauhukuvat:

-Käytän huumeita, jään kiinni ja joudun vankilaan

 

Isän kauhukuvat:

-Mut raiskataan / tapetaan

 

Poikaystävän kauhukuvat:

-Löydän ihanan uuden australialaisen miehen

 

 

Suoraan sanottuna minulla ei ole tällä hetkellä mitään sen suurempia ajatuksia yksin matkustamisesta. Olen matkustanut hieman Euroopassa yksinäni, joten yksinoleminen ei siinä mielessä tunnu lainkaan oudolta.

 

En ole koskaan käynyt Aasiassa, joten en tunne kulttuuria enkä maiden tapoja lainkaan. Olen lukenut jonkun verran tarinoita ja ihmisten vinkkejä siitä, mitä yksin matkustavana tulee toimia ja mitä asioita tulee ottaa huomioon. Ehkä eniten minua itseäni jännittää se, jos joudun tilanteisiin, joissa minulla ei ole kenenkään kanssa yhteistä kieltä, minulla on joku hätä tai asia, joka on välttämätön toimittaa ja kukaan ei tunnu ymmärtävän minua.

 

Hankalien asioiden käsittely täysin yksin tuntuu myös hieman jännittävältä. En silti koe, että missään vaiheessa epäröisin sitä, uskallanko matkustaa yksin. Tiedän sen, että jos tilanne äityy aivan kamalaksi, voin aina tulla takaisin Suomeen. Kirjoitan matkan aikana matkablogia kokemuksista ja tuntemuksistani.

 

Se, mihin aion matkustaa, on tällä hetkellä hieman avoinna. Maita, joissa ehdottomasti haluaisin käydä ovat Vietnam, Indonesia, Thaimaa, Laos ja Kambodza. Onko jollain matkavinkkejä tai ehdotuksia siitä missä järjestyksessä maat kannattaisi matkustaa?

 

 

 

 

 

TOMATO BASIL PASTA

19th of September 2016

written by Silja

 

 

tomaatti1

tomaatti2

tomaatti4

 

Olen ollut kasvissyöjänä nyt jonkun aikaa, tosin välillä olen sortunut lihan heikkouksiin, lähinnä humalassa juustohamppariin tai kylässä velvollisuus-lihaan. Pyrin tästä huolimatta olla ostamatta eläinperäisiä tuotteita lukuun ottamatta kalaa ja äyriäisiä.

 

Tätä reseptiä olen tehnyt nyt muutaman kerran ja hieman raaka-aineita vaihdellen tästä arkiruuasta saa todella herkullista ja täyttävää.

 

Kaupasta tarvitset:

 

-Tuoretta basilikaa

 


-Valkosipulin kynsiä (maun mukaan)

 


-Punasipuli
-Chiliä (maun mukaan)


 

-Kidneypapuja tai mitä tahansa papuja/kikherneitä maun mukaan

 


-Tomaattimurskaa


 

-Suolaa, pippuria ja paprika-maustetta


 

-Pastaa tai spaghettia

 

Laita pannu kuumenemaan keskilämmölle ja pilko ensiksi kokonainen basilika. Muutaman lehden voi jättää lopuksi koristelua varten. Itse käytän paistamisessa noin ruokalusikallisen oliiviöljyä. Laita lämmenneelle pannulle ensiksi basilikan varret ja sen jälkeen vasta lehdet. Tässä välissä voit pilkkoa chilin, sipulin ja valkosipulinkynnet. Nämä kaikki voi laittaa samaan aikaan pannulle basilikojen sekaan. Anna sipulin kuullottua kauniin keltaiseksi. Sen jälkeen joukkoon voi heittää pavut ja vasta lopuksi tomaattimurska.

 

Kun kaikki ainekset ovat pannulla maustan kastikkeen suolalla, pippurilla ja noin teelusikallisella paprika-maustetta. Mausteiden kanssa saa käyttää ehdottomasti mielikuvitusta ja chilin ja valkosipulin määrää voi vaihdella oman maun mukaan. Itse käytän yleensä kokonaisen chilin ja kaksi valkosipulin kynttä.

 

Kunnes kastike on pörissyt pannulla jonkin aikaa, keitän pastan ohjeen mukaan ja sekoitan kastikkeen ja pastan keskenään. Tarjoilemisessa voi käyttää esimerkiksi basilikan lehtiä tai korianteria. Itse en ole vielä löytänyt herkullista vegaanijuustoa, mutta tietysti perus-parmesaania (ei enää vegaaninen vaihtoehto!) voi raastaa annoksen päälle. Kastike on loppujen lopuksi erittäin nopea tehdä: aikaa menee noin 20min. Kastikkeesta tulee kuitenkin sitä parempi, mitä kauemmin sen antaa muhia liedellä.

 

Ei-todellakaan-mikään-kokki-terveisin
Silja

 

Blogissa nyt Bloglovinin kautta seuraaminen mahdollista, huomaa nappula bannerin alareunassa !!

 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

 

 

Follow